|
Kuu Central Parkin lammen pinnalla: Story of mine in finnish
//I'm sorry for those that can't understand finnish, I just felt like writing on my mothertongue for once.//
A/N: Tämä siis oma sivutarina keskeneräiseen pidempään novelliini, hahmot omia, idea oma, EI VARASTELUA!
Ja sisältää homoja, pelätkää ja perääntykää jo tässä vaiheessa jos inho yökkää kurkkuun. <3
Menneisyys: Kamy on 23-vuotias tarjoilija Cursed Night nimisessä ravintolassa, ja on seurustellut pian vuoden, vuotta vanhemman, ravintolan omistajan pojan kanssa.
Ensin Kamy asui yksin aivan New Yorkin laidalla, mutta seurustelun toisen nuorem miehen kanssa aloitettuaan, he päättivät Draken kanssa vuokrata yhteisen asunnon lähempänä keskustaa (ja saivatkin sen, koska Draken isällä on suhteita myös asuntovlittäjiin).
Tarina sijoittuu 2500 luvun uuteen New Yorkiin, kaikki on hieman erilaista ja rotuja tuhansittain sovussa.
~~
Prologue.
Ennen en tiennyt millaista on olla jonkun kanssa. Noh, en kai osannut edes kuvitella moista tuolloin, elin kuin pimeässä luolassa: yksin ja tietämättä valosta joka odotti suuaukon ulkopuolella.
Olin kuin harvinainen eläin. Viimeinen lajiani, ja autuaan tietämätön paikastani ravintoketjussa tai evoluutiossa.
Kunnes minut toi valoon hän. Hän, jota rakastan enemmän kuin ketään toista.
:I:
Joku kosketti hänen hiuksiaan, Kamy tunsi tuon pehmeän ja lämpimän hengityksen ihollansa selvästi. Hänellä ei ollut aikomustakaan avata silmiään saati pyytää toista lopettamaan, koska tuntui niin hyvältä herätä näin. Ajattele nyt: sinä heräät valoisaan aamuun pehmeissä lakanoissa sileän käden kosketukseen, ei kiire minnekään ja elämä edessäsi.
"Nouse jo ylös, Kamy. Minä tylsistyn ilman sinua.", kuului hiljainen kuiskaus punahiuksisen miehen korvaan. Ääni oli matala ja miellyttävä, se melkeinpä kehräsi ja kutsui siivekästä olentoa viekoittelevasti. Että Drake osasi, se ketku.
"Nnh... Ihan kohta, anna nukkua vielä viisi minuuttia...", Kamy sai mutistua suunsa ja tyynyn välistä, hän kun oli käpertyneenä kuin kissa.
Viime yö oli ollut jälleen kiihkeä kahden miehen ilmaistessa rakkauttaan. Joka ikinen kosketus ja tunne jäi muistiin herkästi, ja mikäs siinä ajatellessa edellistä lauantai aamuna.
Drake ei jaksanut enää vain istua sängyn laidalla ja katsoa rakastettuaan mumisemassa alasti untaan irti, vaan loikkasi leikkisästi toisen kimppuun vauhtia säästelemättä.
"Äääkh! Drake, helvetin idiootti, pois päältäni!" Kamy älähti.
"Mitä? Eikö me juuri eilen kokeiltu toisin päin...?"
"En minä sitä tarkoittanut, perse pois vatsaltani!!"
Kamyn murina kuulosti niin syvältä, ettei sinihiuksisen miehen auttanut muu kuin nauraa ja kierähtää sängyn tyhjälle puolelle. Hänen rakastettunsa punasteli äkillisen hyökkäyksen jälkeen, hänhän oli vielä alasti ja toinen kehtaa lääppiä ihan piruuttaan kirkkaassa päivänvalossa!
"Anteeksi, en voinut vastustaa, olet liian suloinen kun nukut noin. Tekee mieli uusinta kierrosta.", tämän lausahduksen jälkeen drake katsoi parhaaksi juosta kikattaen pois makuuhuoneesta, eihän sitä ikinä tiennyt mitä Kamy keksii heittää sen edellisen herätyskellon kuoltua.
Noh, heillä ei ollut valittamista tässä yhteiselossa, vaikka yhteen otettiinkin väsymyksen ja stressin takia. Kamy oli saanut puristettua puolet säästöistään tätä asuntoa varten, Drake oli saanut toisen puolen ihan oman työnsä ansiosta. Laventelinsinisilmäinen poika ei ollut ymmärtänyt Kamyn kovaa tarvetta oikeasti maksaa puolet asunnosta, kun hän olisi voinut ihan hyvin jättää sen Draken huoleksi. Eihän kamy voinut elää kuin siivellä! Hänen oli ollut pakko, toisto, PAKKo maksaa oma osansa!
Tähän oli suostuttu hampaiden kiristelyn jälkeen, ja sovittu sen jälkeen niillä normaaleilla suukoilla.
Kamy... Kamy rakasti sitä kun hän sai käpertyä iltaisin kovan työpäivän jälkeen Draken kainaloon. Toinen oli aina liian kaunis nukkuessaankin, ja punapäätä ajoittain mietitytti, mikä hänessä niin komeaa urosta oli loppujen lopuksi edes kiinnostanut.
Siis, Drake oli musta keiju, korumaisine eeben puun tummine siipineen ja mystisine ominaisuuksineen. Sanalla sanoen toinen oli kaunis. Hän itse taas ei tiennyt rotuansa, eihän hänellä ollut enää perhettäkään jolta kysyä. Nuorella miehellä oli mitä punaisempi tukka, jonka sai takaa pienelle ponihännälle, kirkkaan vihreät slimät ja kömpelö olemus, puhumattakaan hieman liskomaisista siivenrohjoista joilla ei voinut edes lentää.
Koskaan Kamy ei ollut tohtinut kysyä miksi Drake kerran oli vienyt tämän asuntoonsa, ja valloittanut hänen sydämensä. Mistä syystä?
"Kamy...? Sinä tuijotat taas tyhjyyteen, mikä on?" Drake kysyi ovensuusta, puolikas paahtoleipää suupielessään.
"Häh? Oi, anteeksi, kunhan ajattelin kaikkea mitä viimeyön jälkeen päässä pyöri. Ei minulla mikään."
Ei oikeasti ollut, ja kun punapää nousi vihoviimein sängystä, hän ei edes muistanut miksi oli yht'äkkiä vain pysähtynyt miettimään olemattomia. Tämä vetäisi nopeasti siniraitaiset pyjamanhousut jalkaansa ja nappasi Draken valkoisen paidan mukaansa ennen kuin suukotti rakatsaan mennessään suihkuun.
Tällaiset aamut olivat parhaimpia, pojilla ei ollut mitään tekemistä, keittiössä tuksui kärvähtäneen paahtoleivän katku ja ulkona odotti aurinkoinen Neo New York, kaikessa loistossaan.
|
